Luomuliiton syyskokous totesi kannanotossaan 11.11.2022, että omavaraisuutta ruuantuotannossa tulee tavoitella paitsi kansallisesti, myös alueellisesti ja että hallinnossa pitää purkaa mahdolliset esteet tämän kehityksen tieltä.
Syyskokous pidettiin Tammelassa 10.–11.11. järjestettyjen valtakunnallisten Luomupäivien yhteydessä.
Nykyinen elintarvikejärjestelmä tekee ravinteiden kierrätyksen ja sitä kautta kestävän ruuantuotannon haastavaksi, jollei mahdottomaksi. Muun muassa maatalouden tukirakenne on johtanut siihen, että kotieläin- ja kasvintuotanto ovat eriytyneet maantieteellisesti toisistaan. Vahvasti keskittynyt elintarvikejalostus vaikeuttaa tilannetta entisestään. Esimerkiksi kotieläintuotantoa keskittyy suurten meijereiden ja teurastamoiden lähialueille. Vastaavasti esimerkiksi maidontuotanto ei joillain alueilla ole enää mahdollista, kun meijeri ei osta alueelta enää raaka-ainetta.
– Tarvitsisimme alueittain monipuolisesti erilaisia tiloja: niin suuria kuin pieniä, tuotteitaan jalostavia ja raaka-aineita tuottavia, kotieläin- ja kasvintuotantotiloja. Myös elintarvikkeiden jalostuksessa tarvittaisiin keskisuuria ja pieniä toimijoita, jotta kysyntä monipuoliselle ja kestävälle ruuantuotannolle voitaisiin taata, sanoo Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.
Alueittain eriytynyt maataloustuotanto vaikeuttaa ravinteiden kierrätystä ja lisää tuontilannoitteiden tarvetta. Käytännössä Etelä-Suomen viljanviljelyalueilla viljellään tuontilannoitteilla rehuviljaa, joka syötetään karjalle Pohjanmaalla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näillä alueilla taas syntyy liikaa lantaa, minkä vuoksi edelleenkin raivataan uusia peltoja mm. turvemaille.
– Niin kauan, kuin meillä on kotieläintuotantoa ja niille tuotteille kysyntää, ne olisi paras tuottaa integroituna kasvintuotantoon sellaisessa mittakaavassa, joka mahdollistaa tehokkaan ravinteiden hyödyntämisen, esitti tutkija ja luomuviljelijä Kari Koppelmäki Luomupäivien puheenvuorossaan.
Luomuliiton syyskokous esittääkin kannanotossaan, että hallinnon toimintatapoja on muutettava, jotta ne edistäisivät alueellisesti omavaraista kestävää ruuantuotantoa sen sijaan että hankaloittavat sitä tai jopa tekevät sen mahdottomaksi.
Syyskokous toteaa kannanotossaan myös, että omavaraisuuden parantaminen edellyttää uusiutuvan energian tuotannon integroimista ruuantuotantoon erityisesti biokaasun tuotannolla. Biokaasun tuotanto taas on luonteeltaan paikallista, sillä se hyödyntää paikallisia biomassoja ja sen tuotteet – energia ja ravinnejakeet – on useimmiten hyödynnettävä paikallisesti.
– Esimerkiksi suuret leipomot ovat käyttäneet pitkälti maakaasua, joka olisi saumoitta korvattavissa uusiutuvalla biokaasulla. Elintarviketeollisuuden sivuvirrat taas saadaan hyödynnettyä biokaasun tuotannossa, josta mädätejäännös soveltuu pelloille lannoitteeksi, Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu kuvailee.
