Euroopan komission tuore Pellolta pöytään -strategia tavoittelee luomuviljelylle 25 prosentin osuutta EU:n peltoalasta vuoteen 2030 mennessä. Europarlamentaarikko Nils Torvalds (r.) arvioi, että tavoitteen saavuttamiseksi luomun määritelmää saatetaan uudistaa.

Viime keväänä julkaistun Pellolta pöytään -strategian (Farm to Fork) tehtävänä on kehittää EU:n maataloutta aiempaa kestävämpään suuntaan. Strategian tavoitteena on muun muassa vähentää ruokajärjestelmän ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta. Luomualan nosto 25 prosenttiin on yksi sen konkreettisista tavoitteista.

Eurokansanedustaja Nils Torvalds toteaa, että maatalous ei muutu vain poliitikkojen puheilla. Hän huomauttaa, että EU:n maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta tarvitaan siksi, että strategian tavoitteet saavutettaisiin.

– Samalla tarvitaan myös määritelmää siitä, mikä on luomua, Torvalds yllättää.

Strategian luomutavoite on varsin kunnianhimoinen, sillä luomuviljelyssä on tätä nykyä 7,5 prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta peltoalasta (Eurostat, v. 2018). Lisäksi maakohtaiset erot ovat suuria.

Ympäristövaliokunta pui maataloutta

Nils Torvalds on europarlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja elintarvikkeiden turvallisuusvaliokunnan eli ENVI:n jäsen. Tällä kaudella hän myös koordinoi ENVI:n asioita omassa poliittisessa ryhmässään, Renew Europessa, joka on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä. Suomesta ryhmään kuuluvat myös keskustan eurokansanedustajat.

Europarlamentissa maatalousasioita on perinteisesti käsitelty lähinnä AGRI-valiokunnassa, mutta ympäristönäkökulman noustessa yhä tärkeämmäksi ne tulevat nykyään useasti ENVI:n asialistalle.

Torvalds muistuttaa, että tavanomaisen maatalouden käytännöt eri jäsenmaissa eroavat melkoisesti ympäristövaikutuksiltaan. Esimerkiksi torjunta-aineita käytetään Hollannissa ja monissa muissa maissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

– Erot ovat isoja, ja todennäköisesti sillä on heijastusvaikutuksia esimerkiksi pörriäisiin. Myös kotieläintiheydet muun muassa Tanskassa ja Hollannissa ovat puhuttaneet viime aikoina, hän havainnollistaa.

Luomutavoitteesta ja sen saavuttamisesta ei ENVI-valiokunnassa ole vielä keskusteltu laajemmin.

– Kun komission Farm to fork -strategia lähtee liikkeelle, maatalouden koko kenttää joudutaan avaamaan – ja miettimään myös sitä, mitä luomuviljely on, Torvalds sanoo.

Jäsenmaat laativat tiekartat itse

Pellolta pöytään -strategia ei ole jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä, vaan tavoitetilan hahmottava strategiapaperi. Torvalds korostaa, että jokainen jäsenmaa luo itse oman kansallisen tiekarttansa siinä ilmaistujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategian kunnianhimoinen luomutavoite siis tuskin siirtyy sellaisenaan kansallisiin CAP-strategioihin.

EU:n maatalousbudjetti seuraavalle rahoituskaudelle pienenee, ja samalla sen toimien tehostamiseen ja viherryttämiseen kohdistuu suuria paineita. Torvalds toteaa, että ympäristönäkökulman tuominen maatalouspolitiikkaan ei ole helppoa, jos vanhat rakenteet hidastavat muutosta.

– Jos viljelijäväestön keski-ikä on korkea ja koulutustaso heikko, uusiin viljelymenetelmiin siirtyminen voi olla kiven takana. Jos rakenteet suosivat uudistuksia, niiden läpivieminen on kohtalaisen yksinkertaista. Esimerkiksi Suomessa mahdollisuudet maatalouden uudistumiseen ovat paljon paremmat kuin vaikkapa Romaniassa, hän pohtii.

Yhden koon sukkahousut eivät käy kaikille

Torvalds ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö luomuviljelylle laatia kasvustrategia ja varata siihen rahoitus osana kansallista CAP-strategiaa. Yleisellä tasolla hän kertoo pitävänsä EU:n maataloustukijärjestelmän perusongelmana sitä, että tukia on maksettu hehtaarikohtaisesti, minkä takia vanhan järjestelmän muuttaminen on poliittisesti vaikeaa.

Parlamentissa on väännetty kättä esimerkiksi uuden ekojärjestelmän merkityksestä.

– Pitäisi luoda sellaista lainsäädäntöä, jonka avulla ympäristötoimien käyttöönotto lisää viljelijän tulovirtaa. Ei kuitenkaan ole viisasta tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat kuin yhden koon sukkahousut: ne eivät toimi jokaisessa jäsenmaissa samalla tavalla, Torvalds tiivistää.

Kommentti: Luomu on määritelty EU:n lainsäädännössä

Luomuliiton toiminnanjohtaja, Susann Rännäri kommentoi luomun määritelmää seuraavasti:
– Luomu on määritelty EU:n lainsäädännössä, ja sillä tarkoitetaan aina valvottua ja sertifioitua tuotantoa.

Hän muistuttaa, että luomun määritelmän muuttaminen edellyttäisi lainsäädännön muutosta, joka on hidas prosessi.
– Uusi luomuasetus on juuri astumassa voimaan tulevana tai sitä seuraavana vuonna, ja sen valmistelu on kestänyt vuosia.

Rännäri korostaa myös, että luomun kriteerit ovat vuosien saatossa kehittyneet vain entistä tiukempaan suuntaan. Kehitystä tukee myös kasvava vaatimustaso kuluttajien taholta.

– Mikäli maatalouspolitiikalla halutaan kannustaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempään viljelyyn esimerkiksi käyttämällä joitakin luomutuotannosta tuttuja menetelmiä, se ei vielä tarkoita, että tuotantoa voitaisiin kutsua luomuksi, hän kiteyttää.

Minna Nurro