Tavelan kartanon viljelyksiltä tuli ennätyssatoja, vaikka vuosi oli kuivuuden takia haasteellinen. Tavelassa sattuman roolia on pyritty minimoimaan maan kasvukuntoa parantamalla, lajikkeilla ja lannoituksella.

– Viljojen hehtaarisatojen on alettava vähintään nelosella, muuten tulos on minulle pettymys, lataa kangasalalaisen Tavelan kartanon peltoviljelystä vastaava Kaarle Tavela.  

Vaikka touko-kesäkuussa Tavelan pellot saivat alle 50 milliä vettä, kauran keskisato hehtaarilta oli 4 400 kilon tuntumassa. Käytännön Maamies -lehden satokisaan osallistuneelta lohkolta Scotty-kauraa kertyi peräti 5 952 kiloa hehtaarilta.  

– Suurin osa Ibarra-syysvehnästä jouduttiin rikkomaan keväällä, mutta se pari hehtaaria, joka jäi, tuotti noin viisi tonnia hehtaarilta. Kokeilimme myös syysvehnää syysvehnän perään. Kaikki 12 hehtaaria talvehtivat hyvin, mutta sato jäi alle kolmen tonnin.  

Öljyhampun lajiteltu keskisato oli noin 930 kiloa, ja härkäpapukokeilu saksalaislajike Futuralla tuotti 4,8 tonnia hehtaarilta. 

– Satomittari näytti siinä isolla alalla jopa seitsemän tonnia. Ohrasato sen sijaan kuivui pystyyn ja jäi alle 3 000 kilon, pääosin siementuotantoon viljelevä Tavela harmittelee. 

Rikkakasvit kuriin

Tavelan satomäärien takana on panostus peltojen kuntoon ja viljelytekniikkaan. Kun kartano siirtyi luomuun vuonna 2010, ensimmäiset seitsemän vuotta pelloilla taisteltiin kestorikkojen kanssa. Sitten Kaarle Tavela otti viljelyn vastuulleen ja alkoi tehdä määrätietoisesti työtä rikkapaineen vähentämiseksi. Kvick-Finn-juolannostin hanhenjalkaterineen on ollut siinä korvaamaton apu.  

– Juolavehnä kuolee kunnon kevätauringossa alle päivässä, kun sen saa pellon pintaan. Ohdakkeen ja valvatin torjunta painottuu nurmen päättämiseen, ja ne vaativat useita poikkileikkauksia. 

Rikkojen torjunnassa toimii niin ikään kahdeksanmetrinen Cameleon-kylvökone, jolla pystyy kylvön lisäksi lannoittamaan ja haraamaan viljelyksiä. Viljat ja rypsi harataan kerran kesässä, palkokasvit kahdesti, mikä poistaa tehokkaasti yksivuotiset rikat ja juolavehnän maanpäällisen massan.

Nurmen perustamisen ja lopetuksen onnistuttava

Tavela painottaa, että hyvät satokasvivuodet perustuvat onnistuneeseen nurmeen ja sen päättämiseen.  

– Nurmen perustaminen on meillä kaksiosainen. Puolet heinänsiemenestä laitetaan viljan kanssa viljanauhaan. Se itää aina, kun se menee vantaasta maahan. Toinen osa siemenestä kylvetään harauksen yhteydessä.  

Tavelan viljelykierrossa on ollut neljä satokasvivuotta. Kaksi nurmivuotta on päätetty loppukesän kesantoon. Sen jälkeen on ollut vuorossa syysvilja, palkokasvi, toinen syysvilja ja kevätvilja.  

– Nurmen lopetuksen idea loppukesän kesantoon on saada rikat kuriin satokasvikierron ajaksi ja samalla taata hyvärakenteinen ja ravinteikas kasvualusta syyskasveille.  

Nurmen lopetus on Tavelassa tehty yleensä Kvik-Finnillä, mutta ensimmäisiä muokkauksia on ajettu myös kevyeksi kultivaattoriksi muokatulla äkeellä.  

– Kaksi ajoa vedetään tosi pinnasta. Ensimmäisen ajon jälkeen maahan jää osa kasveista kiinni, mutta jos muokataan liian syvältä, pintaan nousee paljon juurimöykkyjä. Ne haittaavat kylvöä, ja kustannukset kasvavat, kun lopuilla ajoilla pyöritetään suurta massaa pellon pinnassa.  

Toinen muokkaus tehdään vinottain. Ohdakkeen kompensaatiopisteessä tehdään niin monta ajoa kuin tarvitsee. Ajoja voi tulla viisi tai kuusi. 

Kyntöauraa käytetään tarpeen mukaan, ainakin silloin, kun kosteat pellot eivät kestä toistuvaa kultivointia. 

Kylvö mahdollisimman aikaisin

– Minun viljelyaikanani aikainen kylvö on ollut aina paras. Peltojen pitää olla kuitenkin tarpeeksi kuivia. Maan pitää ajettaessa murustua eikä muovaantua. 

Tavelassa pellon kosteutta säädellään myös välikasvirukiilla.  

– Syysviljan jälkeen pelto sänkimuokataan kultivaattorilla kerran, sitten levitetään ruis pintalevittimellä ja siitä parin viikon päästä kultivoidaan uudelleen. Pellossa on talven yli kasvipeite, ja rukiin laaja juuristo pitää maan rakenteen kuohkeana ja kuivattaa maan tehokkaasti keväällä. 

Kasvusto muokataan pois läpileikkaavalla äestyksellä, ja tilalle kylvetään esimerkiksi palkokasveja. 
Maan kosteutta pyritään säilyttämään jyräyksellä. 

– Aikaisia lajikkeita on täällä turha kylvää, kun lähes joka vuosi on ollut kuivaa ja kuumaa. 
 
Lannoitus oikeaan aikaan 
 
Tavelan mukaan ravinteiden saatavuus kannattaa varmistaa oikea-aikaisella ja oikeaan paikkaan laitettavalla lannoituksella. Jos käytetään lihaluujauholannoitteita, kuten Tavelassa, ne pitää saada kosteaan maahan. 

– Jos kaikki lannoitus perustuu maassa olevaan orgaaniseen typpeen, on vuodesta kiinni, ovatko ravinteet käytettävissä kasvin satoisuusikkunassa vai ei. Kun oikeaan hetkeen maahan saadaan liukoista typpeä, se on se, missä saadaan satokuilu tavanomaiseen viljelyyn kiinni. Sen jälkeen kasvukauden aikana maasta voi vapautua orgaanista typpeä, jota voi saada sinne esimerkiksi esikasveilla. 

Tavelassa lannoite ajetaan ennen kylvöä viljanauhan alle, jolloin se saadaan tarpeeksi syvään kosteuden kannalta. Lisälannoitteena käytetään myös broilerinlantaa, ja syyskasvien syyslannoitukseen tilan talleilta hevosenlantaa. 

– Lannoitevasteita seurataan nolla- ja ylilannoitusruuduilla. Isoimmat vasteet ovat olleet 2,5 tonnia hehtaarilta. 

Teksti ja kuvat: Mika Säpyskä

Artikkeli on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 6/2024.