Puhtaus on tärkeä myyntiargumentti luomutuotteille, eikä ikuisuuskemikaaleiksikin kutsuttujen PFAS-yhdisteiden löytyminen luomumunista ole hyvä asia luomun imagon kannalta.

PFAS- eli perfluoratut alkyyliyhdisteet ovat pysyviä orgaanisia yhdisteitä, jotka hylkivät vettä, likaa ja rasvaa. Ne hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti ja leviävät laajalle. Yhdisteitä käytetään esimerkiksi sisustustekstiileissä, elektroniikassa ja teknisissä vaatteissa. Ihmisille PFAS-yhdisteillä on todettu olevan muun muassa immuunipuolustusta heikentäviä vaikutuksia.

Ihmisten kannalta merkittävin PFAS-yhdisteiden lähde on ravinto ja ennen kaikkea kala, hedelmät, liha ja kananmunat. EU on asettanut raja-arvot neljälle terveyden kannalta riskialttiille PFAS-yhdisteelle. Euroopan komission raja-arvoja elintarvikkeiden suurimmille sallituille PFAS-yhdisteille pitoisuuksille alettiin soveltamaan 1.1.2023 alkaen.

Eurooppalainen luomusiipikarjasektori reagoinut voimakkaasti

Ruokavirasto tiedotti tammikuussa, että osassa luomukananmunista otettuja näytteitä on löytynyt kohonneita ja jopa raja-arvot ylittäneitä PFAS-pitoisuuksia. Kohonneiden pitoisuuksien merkittävimmän tekijän uskotaan olevan kanojen ruokinnassa käytettävä luonnonkalasta valmistettu kalajauho.

Ruokavirasto onkin ohjeistanut sekä rehualan toimijoita että Siipikarjaliittoa siitä, että kalajauhon käyttömääriä luomukanojen ruokinnassa pitää tuntuvasti vähentää. Lisäksi on pyrittävä käyttämään sellaisia kalajauhoeriä, joissa PFAS-yhdisteiden pitoisuudet ovat mahdollisimman pieniä. Rehuille ei toistaiseksi kuitenkaan ole olemassa PFAS-raja-arvoja eikä testausvelvoitetta.

Suomi ei suinkaan ole ongelman kanssa yksin. PFAS-yhdisteitä on löytynyt luomumunista monessa muussakin EU-maassa. Eurooppalainen luomumunasektori on reagoinut voimakkaasti PFAS-yhdisteiden aiheuttamaan kohuun. Tanska ja Ranska ovat kieltäneet kalajauhon käytön kokonaan. Hollannissa ja Pohjois-Saksassa enimmäiskäyttömäärä on rajoitettu yhteen prosenttiin.

Kalajauholle vaikea löytää hyviä vaihtoehtoja

Kalajauhon valkuaiskoostumus – erityisesti aminohappo metioniinin osalta – on kanojen kannalta optimaalinen. Rehun liian alhainen metioniinipitoisuus vaikuttaa sekä tuotantoon että eläinten terveyteen ja lisää merkittävästi käytöshäiriöiden, kuten kannibalismin, riskiä.

Vaikka kalajauhon käyttömäärä luomukanojen rehuissa on vain muutamia prosentteja, tulee kalajauhon korvaaminen olemaan hankalaa. Missä kulkee turvallisen käyttömäärän raja, ja löytyykö markkinoilta tarpeeksi puhdasta kalajauhoa? Eri kalajauhoerien sisältämät ympäristömyrkkypitoisuudet vaihtelevat riippuen siitä, mitä kalaa jauho sisältää, mistä kala on pyydetty ja mihin vuodenaikaan.

Tavanomaisessa munantuotannossa rehun aminohappokoostumusta voidaan täydentää lisäämällä rehuihin synteettisiä aminohappoja. Luomutuotannossa niiden käyttö on kielletty. Luomussa kalajauhon korvaajia voisivat olla esimerkiksi hyönteiset, simpukkajauhe tai erilaiset kasvivalkuaisvaihtoehdot. Saatavuusongelmat, hinta ja huono valkuaiskoostumus rajoittavat vaihtoehtoisten valkuaislähteiden käyttöä.

PFAS-jäämät tahraavat luomutuotteiden mainetta

Luomumunasektorin kannalta tieto kohonneista PFAS-yhdistearvoista ei olisi voinut tulla huonompaan aikaan. Kohonneet tuotantopanosten hinnat ja kuluttajien ostovoiman heikentyminen ovat jo valmiiksi vaikeuttaneet toimintaympäristöä.

Hyvä asia on se, että viranomaiset ovat reagoineet ripeästi ja PFAS-näytteitä on otettu jo ennen uuden asetuksen astumista voimaan. Ruokavirasto on ottamassa uudet näytteet luomumunista jossakin vaiheessa tämän vuoden aikana. Näytteitä ei kannata ottaa liian aikaisin, jotta tilat ehtivät viemään ruokinnanmuutokset käytännön tasolle. Ruokaviraston mukaan vähentämällä kalajauhon käyttömääriä ja tutkimalla kalajauhosta PFAS-pitoisuuksia päästään todennäköisesti hyviin tuloksiin myös suhteellisen lyhyessä ajassa.

Luomumunantuottajien kannalta tilanne on kuitenkin hankala, ja eläinten hyvinvointikin todennäköisesti kärsii. Tavanomaisen valkuaisrehun salliminen väliaikaisesti, kunnes ongelmaan löydetään ratkaisu, on sekin noussut esille keskusteluissa.

Teksti: Katarina Rehnström

Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

Artikkeli on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 2/2023.