Monimuotoisuus mahdollistaa kestävän ja taloudellisen tuotannon muuttuvassa ilmastossa. Monimuotoisuutta tulee löytyä niin maaperästä kuin maan päältä, ja sitä tulee erityisesti vaalia sekä lisätä uudistavassa maataloudessa. Näillä teemoilla alkoi Northern Roots, uudistavan viljelyn tapahtuma Tallinnassa tammikuussa 2025.

Monimuotoisuuden luomisessa ja ylläpitämisessä on omat haasteensa, mutta se kannattaa, totesi tilaisuuden pääpuhuja, kanadalainen maaperäasiantuntija Joel Williams.

Yksipuolisella viljelyllä on joitakin etuja, kuten hallinnan helppous, mutta samalla kasvustot ovat alttiina taudeille ja tuholaisille, ja yksipuolinen viljely myös aiheuttaa muun muassa eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

Williamsin mukaan hyvä viljelykierto on yksi tapa luoda monimuotoisuutta. Muutaman kasvin vaihtelu ei vielä ole viljelykiertoa, vaan siihen tarvitaan paljon lisää monimuotoisuutta. Kerääjäkasveja on helppo lisätä viljelykiertoon ja viljelyyn. Erityisesti Williams korosti typensitojien merkitystä niin viljelykasveina kuin myös kerääjäkasveina. Lisäksi hän toi esiin syys- ja kevätkylvöiset kasvit sekä erilaiset kumppanuuskasvit, joita voisi hyödyntää esimerkiksi seoskasvustoissa. Jos tilalla on eläimiä, tulisi laidunten olla monimuotoisia. Vähemmän käytettyjä mahdollisuuksia, mutta joiden merkitystä ei Williamsin mukaan voi väheksyä, ovat puu- tai kukkakujanteet sekä peltojen reunojen puusto. Nämä tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja mahdollistava niiden liikkumisen laajoilla peltoaukeilla.

Erityisen mielenkiintoista oli kuulla geneettisestä monimuotoisuudesta. Australiassa ja Kanadassa viljelijät voivat viljellä seitsemää eri lajiketta vehnää samassa pellossa samaan aikaan. Tämä vaatii omien peltojen ja lajikkeiden tuntemista, mutta tuo etuja varsinkin kasvitauteja ja -tuholaisia vastaan.

Monimuotoisuutta on lisättävä, koska taudinaiheuttajat ja tuholaiset ovat jollain tavalla läsnä koko ajan. Williams toi esiin useita tutkimuksia siitä, miten monimuotoisuus vähentää tauti- ja tuholaispainetta, eli tapahtuu niin sanottu laimennusvaikutus.

– Monimuotoisuus ilmenee kasvustossa monella eri tasolla. Esimerkiksi voit nähdä enemmän taudinaiheuttajia, mutta ne eivät pysty aiheuttamaan isoa taloudellista vahinkoa, Williams sanoo.

Monimuotoisuudesta hyötyä myös maaperälle

Kasvien monimuotoisuuden lisääminen tukee maaperän eliöyhteisöä, parantaa sen rakennetta sekä auttaa vapauttamaan ravinteita viljelykasvien käyttöön. Williams toi esiin Isossa-Britanniassa tehtyjä tutkimuksia, joissa välikasveina käytettiin apilaa, mustakauraa ja hunajakukkaa. Tutkimukset osoittivat, että mustakaura lisäsi merkittävästi maaperän huokoisuutta. Hunajakukka lisäsi maaperän sienirihmastojen aktiivisuutta, ja apilat ruokkivat maaperän muuta biologiaa.

Myös öljy- tai maanmuokkausretikka yhdessä palkokasvien kanssa tuotti myönteisiä tuloksia maaperän kannalta. Erityisesti retikat kaappasivat ravinteita maaperästä sekä hyödynsivät palkokasvien tuottamaa typpeä hyvin.

Palkokasvien monikäyttöisyys

Williams toi esiin palkokasvien mahdollisuudet kumppanuuskasveina. Typensitojina ne soveltuvat hyvin lisäämään typpiomavaraisuutta lähes kaikissa kasvustoissa. Lisäksi palkokasvien juuret muokkaavat maata ja erittävät entsyymejä, jotka ovat monien bakteerien, sienten ja virusten ravintoa ja näin ruokkivat monimuotoisuutta.

Palkokasvit pystyvät irrottamaan maaperästä ravinteita muille kasveille. Esimerkiksi lupiinit ja härkäpavut ovat erinomaisia fosforin irrottajia. Erilaisten ravinteiden irrottajina sekä hyvinä kumppanuuskasveina ne täydentävät muiden kasvien juuriston toimintaa, ja näin saadaan monimuotoista juuristovaikutusta maaperään.

Monimuotoisuutta voi lisätä myös biostimulanteilla

Maaperän monimuotoisuutta voi lisätä myös erilaisilla eloperäisillä aineilla, kuten käsittelemällä kylvettävä siemen esimerkiksi kompostiuutteella. Eloperäinen aines sekä pieni vesimäärä siemenen pinnalla nopeuttavat siemenen itämistä. Samalla kasvin ja bakteerien välinen yhteistyö alkaa heti kasvun alettua, mikä lisää juurten kasvua ja yhteyttämistä.

Australialaiset viljelijät Grant Sims ja Tom Robinson toivat tapahtumassa esiin omat monimuotoiset reseptinsä erilaisista lisäravinteista ja biostimulanteista, joita he valmistavat itse omilla tiloillaan.  Kaikki tuotteet, joita he peltoon laittoivat, perustuivat eloperäisiin aineksiin, kuten karjanlantaan tai kalasta peräisin oleviin ravinteisiin, ja niiden hivenravinnesuhteet maaperästä ja kasveista otettuihin ravinneanalyyseihin. Lisäravinteet annetaan kasvien tarpeen mukaan, ja typen määrä näissä tuotteissa on maltillinen.

Australialaiset viljelijät korostivat, että heidän tavoitteenaan ei ole mahdollisimman suuri vaan taloudellinen sato, joka on maaperän kannalta toimivin.

Teksti ja kuvat: Erkki Vihonen

Artikkeli on tuotettu osana LuomuHiili-hanketta (OrganicClimateNET), joka on rahoitettu EU:n Horizon-ohjelmasta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 2/2025.