Ukrainan sodan ja Venäjään kohdistuvien talouspakotteiden myötä Suomessa on herännyt huoli lannoitteiden saatavuudesta ja siten kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Suuri osa Suomen maataloudesta on riippuvaista pääasiassa Venäjältä tuoduista typpilannoitteista tai niiden raaka-aineista, joiden valmistuksessa käytetään suuria määriä fossiilista maakaasua.  

– Luomutuotannossa typpilannoituksesta huolehtivat pääosin typensitojakasvit, kuten apilat ja herne, joiden viljely kuuluu osaksi luomutuotannon monipuolisia viljelykiertoja. Lannoitusta täydennetään tarvittaessa karjanlannalla ja kierrätyslannoitteilla, joita valmistetaan esimerkiksi elintarvike- ja metsäteollisuuden ravinnepitoisista sivuvirroista. Luomutuotanto on siis typen suhteen omavaraista, muistuttaa Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen. 

Luomutuotanto perustuu kalliiden ostopanosten sijaan viljelijöiden osaamiseen, maaperän kasvukuntoon ja ravinteiden kierrätykseen, mikä tekee siitä muutoskestävää niin ilmastonmuutoksen kuin muiden yhteiskuntia ravistelevien kriisien edessä. 

Tästä huolimatta EU:n komissiolla arvioinnissa oleva Suomen kansallinen suunnitelma seuraavalle yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kaudelle 2023–2027 lupaa heikennyksiä monen luomutuottajan tilanteeseen, ja valtaosa kahden miljardin vuosittaisesta tukipotista ollaan käyttämässä vallitsevan tuotantotavan ylläpitämiseen.  

– Pitkällä aikavälillä myös ruuantuotannossa täytyy päästä eroon fossiilisista raaka-aineista, ja luomu on osa tätä ratkaisua, kommentoi Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu.