Uudet ehdot leikkasivat merkittäviä pinta-aloja tuen ulkopuolelle.
Luonnon monimuotoisuudesta ja laidunnuksen merkityksestä puhutaan paljon. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan uutta kansallista luonnon monimuotoisuusstrategiaa sekä siihen liittyvää toimintaohjelmaa vuoteen 2035. Strategian tavoite on luontokadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden elpymisen mahdollistaminen. Ministeriön sivuilta löytyy strategian luonnos, jossa korostetaan nimenomaan perinnemaisemien ja -biotooppien hoidon merkitystä sekä halutaan kasvattaa hoidettavien pinta-alojen määrää.
Samaan aikaan pinta-aloja on kuitenkin leikattu valvonnan toimesta. Ongelmatilanteen synnyttivät Ruokaviraston laatimat uudet maastokatselmointiohjeet, joiden mukaan maisemanhoidon tukea ei voida maksaa sellaisille pinta-aloille, joiden tuottamalla ravinnolla laiduntavat eläimet eivät tule toimeen. Tällöin pois rajataan esimerkiksi kalliot sekä metsäalat, joissa kasvusto on varpuvoittoista.
Sopimuskausi alkoi 1. toukokuuta, mutta katselmointiohjeet julkaistiin vasta 16. kesäkuuta. Näin ollen tuottajilla tai neuvojilla ei ollut mahdollisuutta varautua muutoksiin etukäteen.
Epäoikeudenmukainen tilanne
Maastokatselmusten perusteella tehdyt pinta-alojen leikkaukset tulivat tuottajille yllätyksenä. Myöskään esimerkiksi ELY-keskusten asiantuntijat eivät pystyneet neuvomaan tilanteessa. Kokkolassa sijaitsevan Mats ja Pauliina Holmqvistin luomuemolehmätilan perinnebiotoopeista uusi ohje leikkasi pois peräti 80 prosenttia, yli 20 hehtaaria.
– Tämä tilanne tuntuu täysin kohtuuttomalta, Holmqvistit puuskahtavat.
– Meidän tilamme on ollut luomussa yli 50 vuotta, ja nuo kyseiset alat ovat olleet laitumina lähes 30 vuotta. Niitä on hoidettu suunnitelmien ja ohjeiden mukaan, ja inventoinneissa on löydetty kehittymistä ja lajiston monipuolistumista.
Pauliina Holmqvistin mukaan tilanne on tuottajalle hyvin epäoikeudenmukainen.
– Aikaisemmin korostettiin sitä, että laidunpaine ei saa tietyillä alueilla olla liian suuri. Nyt tulkinta on yhtäkkiä painvastainen; alueita olisi pitänyt laiduntaa voimakkaammin, ja nykykunnossa ne eivät enää kelpaa sopimuksen piiriin. Miten tällainen vaatimus voidaan tuoda tuottajille ilman minkäänlaista siirtymäaikaa ja ilman mitään mahdollisuutta tehdä vaadittuja toimenpiteitä?
Rehuntuotanto vai luontoarvot?
Holmqvistit kertovat, että heillä laitumet on jaettu lohkoihin, aitoja on kaikkiaan yli seitsemän kilometriä. Nyt katselmuksen tuloksena tiettyjä aloja olisi pitänyt jopa aidata erilleen, mikä on käytännössä mahdotonta.
– Tämä uusi tulkinta mittaa laidunten rehuntuotantoa eikä niiden luontoarvoja. Kummasta biotooppien hoidossa oikeasti tulisi olla kysymys? Mats Holmqvist kysyy.
– Ja jos biotooppeja siis halutaan lisätä ja kehittää, niin tuottajien pitäisi ensin saada selkeät ohjeet niiden hoitoon ja aikaa toimenpiteiden tekemiseen. Mitä epävarmemmaksi tällainen tukipolitiikka menee, sitä vaikeampi on saada tuottajia sitoutumaan pitkäaikaiseen laidunnustyöhön. Eikä se ole ainakaan luonnon etu.
Holmqvistit sanovat, että pinta-alojen leikkaamisella on totta kai taloudellista merkitystä, mutta lisäksi päätös syö myös motivaatiota jatkaa laidunnustyötä ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista.
– Lisäksi ohjeet vaikuttavat siltä, että ne on laadittu täysin toimistosta käsin. Esimerkiksi metsälaitumella kulkeva ajoura pitäisi rajata alueen ulkopuolelle, ja silti pitäisi huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja pystyä hakemaan esimerkiksi sairas eläin pois laitumelta.
Holmqvistit ovat käyneet asiantuntijoiden kanssa pitkiä keskusteluja ja odottavat nyt lopullista päätöstä katselmuksen tuloksista.
– Sen paperin mukana kuulemma tulevat ohjeet, miten ja minne näistä katselmointien tuloksista voi valittaa. Ja valituksen aiomme ehdottomasti tehdä. Tämä pinta-alojen leikkaaminen ja laidunlohkoiksi merkittyjen alueiden pilkkominen tulee aiheuttamaan ongelmia myös luomutukien hakemisessa; miten kasvulohkoista irrotetut alat saadaan mukaan luomuvalvontaan? Laiduntamista on kuitenkin tarkoitus niillä jatkaa. Tähän eivät asiantuntijat ole osanneet vastata.
Palkinto maisemanhoidosta, silti osa aloista pois
Monelle tilalliselle maisemanhoitotyö laiduntavien eläinten kanssa on ollut merkittävä osa tilan liiketoimintaa. Yksi heistä on Nurmeksessa asuva Satu Mariko Lindgren, jonka lampaat ja hevoset sekä yhteistyötilan kyytöt ovat hoitaneet Kolin perinnelaitumia pitkään. Syksyllä Lindgrenin yritys Tmi Satuhaka sai myös valtakunnallisen Vuoden maisemateko -palkinnon Kolin laidunnuskulttuurin vaalimisesta.
– Palkinto tuntui toki hyvältä. Esimerkiksi Kolin Lakkala on noussut laidunnustyön ansiosta valtakunnallisesti arvokkaiden perinnemaisemien arvoluokkaan.
– Samaan aikaan katselmoinnit kuitenkin leikkasivat 37 hehtaarin laidunpinta-alasta pois jopa neljänneksen. Se tuntuu todella turhauttavalta eikä millään tavalla motivoi jatkamaan tätä työtä. Perinnebiotooppien hoito esimerkiksi Kolilla on työlästä, kun muun muassa alueella risteilevien retkeilyreittien takia aitauksia on lähes parikymmentä ja niiden keskikoko on alle kolme hehtaaria. Ja nuo nyt tukikelvottomiksi muuttuneet lohkot ovat sellaisia, jotka on aiemmin inventoitu arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi.
Lindgren pitää katselmointiohjeiden yhtäkkistä uudistamista täysin viljelijän oikeusturvan vastaisena.
– Esimerkiksi viime kesänä monet jättivät hakemuksia uusista ympäristösopimusaloista. Niille oli mahdollista saada aitaustukea jopa runsaat 1500 euroa hehtaarilta, petoaidan osalta korvaustasoksi oli määritelty 2400 euroa. Isojen laidunalojen kohdalla moni tuottaja otti lainaa saadakseen aitausmateriaalit hankittua ja työn toteutettua tukiehtojen mukaisessa aikataulussa. He luottivat siihen, että lainan saa hoidettua, kunhan aitaustuki tulee maksuun. Nyt sitten osa näistä pinta-aloista ei kelpaakaan tuen piiriin. Kuka korvaa tuottajille turhaan tehdyt aidat ja taloudellisen menetyksen?
– Omalla kohdallani on nyt mietinnän paikka, jatkanko työtä lampaiden ja laiduntamisen parissa. Tuntuu pahalta heittää pois kaikki tehty työ, mutta tällaisen poukkoilevan byrokratian kanssa on mahdotonta tehdä töitä laidunnusyrittäjänä.
Moni taho jakaa Lindgrenin ja Holmqvistien huolen laidunnustyön jatkumisesta. Mennäänkö jatkossa byrokratia vai luontoarvot edellä? Laiduntamalla hoidetut perinnebiotoopit ovat korvaamattomia elinympäristöjä muun muassa monille uhanlaisille pölyttäjille ja hyönteisille.
Teksti: Anne Rintamäki
Kuvat: Satu Mariko Lindgren, Mirka Johansson
