Kuinka eurovaaliehdokkaat suhtautuvat maatalouteen ja ruuantuotantoon? Luomulehti tiedusteli asiaa kahdeksan suurimman puolueen ehdokkailta.
Europarlamenttivaalit järjestetään 9.6. Kysyimme ehdokkailta, mihin suuntaan EU:n maataloutta tulisi kehittää seuraavalla CAP-kaudella, yksinkertaistetaanko maatalouden säätelyä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kustannuksella sekä millaisena ehdokkaat näkevät luomun roolin eurooppalaisessa ruuantuotannossa. Lopuksi heiltä tiedusteltiin, kuinka ruuantuotannon omavaraisuutta ja kriisinkestävyyttä tulisi parantaa Suomessa ja laajemmin Euroopassa.
Haastateltavien vastauksissa nousee esiin niin ympäristökestävyys kuin maatalouden kannattavuuden takaaminen. Ehdokkaat peräänkuuluttavat reilumpaa osuutta viljelijöille ruokaketjussa ja tukien suuntaamista vahvemmin kestävään ja eettiseen ruuantuotantoon – jota luomu useimpien mielestä edustaa. Useamman ehdokkaan mielestä sen osuutta tulisi kasvattaa EU-tasolla.
Lähes kaikki ehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka säätelyn yksinkertaistaminen on oleellista, se ei saa tapahtua ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kustannuksella.
Vastauksissa korostuu kautta linjan myös huoli huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Ehdokkaat näkevät tuontilannoitteiden vaihtoehtona muun muassa teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisen, siirtymisen vahvemmin luomuun, panostuksen omaan lannoitetuotantoon sekä vihreät innovaatiot.
Kokoomuksen Pietikäinen: luomun osuus 40–60 prosenttiin
Sirpa Pietikäisen mielestä maatalouden säätelyä voidaan yksinkertaistaa ja selkeyttää, mutta se ei voi tarkoittaa luopumista uudistumisesta tai tavoitteista. Ruokajärjestelmien päästöjä voidaan ja tulee rajoittaa myös kansainvälisillä sopimuksilla.
Pietikäisen mukaan meidän tulee muuttaa koko maatalouden tuotantorakennetta, sillä nykyinen ruoantuotantomme on globaalisti kestämättömällä pohjalla. Velvoitteiden lisäksi on tuettava tavoitteiden saavuttamista.
Pietikäisen mukaan kestävä ravinnetalous, parempi typenkierto sekä bio- ja kiertotalouden lisääminen parantavat ruoan terveellisyyttä ja turvallisuutta, pienentävät maatalouden ympäristöjalanjälkeä sekä kasvattavat EU:n strategista omavaraisuutta ruoantuotannossa.
– Esitin jo kymmenisen vuotta sitten, että 40–60 prosenttia EU:n maataloudesta tulisi olla luomussa vuoteen 2050 mennessä.
Pietikäisen mukaan tarvitaan uusi esitys poliittisessa käsittelyssä jumahtaneen torjunta-aineasetuksen tilalle, eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistus sekä lainsäädäntökehys kestävälle ruoantuotannolle. Kaikkien edellä mainittujen tavoitteiden ja esitysten tulisi toimia uuden CAP:n ja sen rahoituksen ohjaajina.
Perussuomalaisten Tynkkynen: puhdas ruoka ei edellytä luomustatusta
Sebastian Tynkkynen katsoo, että on tärkeää torjua ylikireä EU-sääntely myös maataloudessa.
– Suomalainen ruuantuotanto on ollut jo pitkään vaikeuksissa heikon kannattavuuden takia, eikä päälle tule lyödä sellaisia lamaannuttavia ilmastotoimenpiteitä tai byrokratiaa, jotka heikentävät kotimaisen tuotannon edellytyksiä entisestään.
Tynkkysen mielestä Suomen kaltaisissa puhtaan ruuantuotannon maissa on potentiaalia ruokavientiin, eikä puhdas ruoka ainakaan Suomen kontekstissa edellytä luomustatusta. Luomulla voi hänen mukaansa silti olla osansa puhtaaseen ruokaan painottuvan ruokaviennin kasvattamisessa. Luomun kysyntä on kuitenkin pitkälti kuluttajien käsissä, mikä tulee määrittämään sen roolia jatkossakin.
Tynkkynen kohdentaisi maataloustukia vahvemmin ruuantuotantoon ja aktiiviviljelyyn. Lannoitteiden tuontiriippuvaisuudesta päästäisiin hänen mukaansa eroon vahvistamalla kotimaista ja laajemmin eurooppalaista lannoitetuotantoa.
– Pandemia osoitti myös haavoittuvuuden, joka liittyy maataloudessa laajasti hyödynnettävään ulkomaiseen kausityövoimaan. Tämä on syytä ottaa oppituntina, jotta tulevaisuuden mahdollisessa kriisitilanteessa emme ole kohtalokkaalla tavalla riippuvaisia ulkomaisesta työvoimasta.
SDP:n Järvelä: ilmastotavoitteiden kustannukset eivät saa kaatua yksin tuottajien niskaan
Viivi Järvelän mielestä EU:n tulisi vahvistaa ruuantuotannon omavaraisuutta ja kestävyyttä sekä huomioida eläinten oikeudet paremmin.
Järvelän mukaan unionin täytyy pitää kiinni ilmastotavoitteistaan. Sen on kuitenkin vähennettävä niistä tuottajille koituvia kustannuksia ja velvoitteita, jotka ovat joissain jäsenmaissa muodostuneet kohtuuttomiksi. EU:n tulee kyetä löytämään laajoja unioninlaajuisia ratkaisuja ruoantuotannon päästöjen laskemiseksi esimerkiksi vihreiden innovaatioiden avulla.
Järvelä näkee luomun tärkeänä osana eurooppalaista ruoantuotantoa, sillä sen tuotantotavat ovat ympäristön kannalta kestäviä ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään siinä muita tuotantotapoja paremmin huomiota. Hän kuitenkin näkee luomun pienemmän tuottavuuden hieman ongelmallisena.
Järvelä arvelee, että vihreä siirtymä ja panostus vihreisiin innovaatioihin voimistaa tulevaisuudessa ruuantuotannon omavaraisuutta EU:ssa.
– Hyvänä esimerkkinä tästä on Suomeen suunnitellut vihreän vedyn ja ammoniakin tuotantolaitokset, joiden suunnitellut tuotantopotentiaalit riittäisivät tekemään Suomesta omavaraisen teollisten lannoitteiden tuotannon suhteen.
Keskustan Katainen: kaikkia ympäristötoimia ei tulisi korvata CAPista
Elsi Kataisen mielestä maatalouspolitiikan keskiössä on nyt ja jatkossa oltava ruuantuotanto, jota harjoitetaan ympäristövaikutukset huomioiden. Siksi kaikkia ympäristötoimien kustannuksia ei pitäisi kattaa yhteisen maatalouspolitiikan CAPin budjetista.
– CAPin rahoitukseen tulee kohdistumaan valtavia paineita, eivätkä tukitasot tule ainakaan kasvamaan, päinvastoin.
Tämän vuoksi markkinoilta saatavan tuottajahinnan on oltava korkeampi niin, että maataloutta voidaan harjoittaa kannattavasti ja viljelijän osuuden on oltava reilu elintarvikeketjussa. Sitä varten muun muassa epäreilujen kauppatapojen lainsäädäntöä (UTP) täytyy viedä eteenpäin.
Luomua tulee Kataisen mielestä lisätä kysyntää kasvattamalla ja esimerkiksi lisäämällä luomua ammattikeittiöissä. Näin myös sen hinta pysyisi korkealla ja se toisi lisäarvoa viljelijälle.
Ruuantuotannon omavaraisuutta tulisi vahvistaa esimerkiksi kiertotalouden ja ravinnekierron keinoin tai viljelytapojen muutosten kautta. Tämä parantaisi viljelysmaan rakennetta ja sitä kautta sen ravinne- ja vesitaloutta.
Vihreiden Mikkonen: luomu on vastaus tämän hetken tavoitteisiin
Krista Mikkosen mielestä maataloutta tulisi kehittää määrätietoisesti suuntaan, jossa ympäristöteoista palkittaisiin kannustavammin, luomun roolia vahvistettaisiin ja tukipolitiikkaa yksinkertaistettaisiin.
– Ruuantuotanto ja maatalouden ympäristötoimet eivät ole erillisiä asioita, vaan ruokaa tulee tuottaa nykyistä kestävämmin ympäristö, ilmasto ja eläimet huomioiden. Tämän pitää olla viljelijälle aina myös taloudellisesti kannattavampaa.
Mikkosen mukaan luomutuotanto on ympäristöystävällistä, huolehtii eläinten hyvinvoinnista ja vahvistaa huoltovarmuutta. Siksi se on vastaus tavoitteisiin, joihin tulisi nyt panostaa. Näiltä osin luomulla on lupaavat näkymät, vaikka talouden tiukkuus voi heikentää sen kysyntää.
– Ympäristöhaitoille tarvitaankin hinta, minkä myötä ympäristöystävällisempien tuotteiden kuten luomun asema paranee. On nurinkurista, että vähemmän haittoja aiheuttava tuote on kuluttajalle kalliimpi valinta.
Riippuvuutta tuontilannoitteista voidaan vähentää esimerkiksi parantamalla ravinteiden kierrätystä, missä luomulla on tärkeä rooli. Alueellinen tuotannon erikoistuminen ja maataloustuotannon keskittyminen yhä harvemmille tiloille tuovat oman haasteensa ruokaturvaan, jota alueellisten agroekologisten kokonaisuuksien luominen parantaisi.
Vasemmistoliiton Kyllönen: lisää tukia luomulle
Merja Kyllösen mukaan niin Euroopan kuin Suomenkin maatalouden etu olisi tukien suuntaaminen turvalliseen, terveelliseen, eettiseen ja ekologiseen laatuun ja tuotantoon. Tukea olisi ohjattava enemmän vihannesten, palkokasvien ja erikoiskasvien tuotantoon sekä luomuun.
– Maatalouden ilmastotoimenpiteiden, kuten maaperän hiilensidontahankkeiden ja päästövähennysten sekä metsittämisen on sisällyttävä vahvemmin maataloustukiin. Samoin luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon on kannustettava nykysääntöjä enemmän.
Luomun rooli saisi olla nykyistä suurempi, ja kuluttajia pitäisi herätellä ymmärtämään valintojensa ohjausvaikutus. Luomuun siirtymisen ja luomutuotannon tukia olisi lisättävä.
Keskustelua ruoan omavaraisuudesta tulee Kyllösen mielestä laajentaa tuotantopanosten alkuperään. Kierrättämällä teollisuuden sivuvirtoja ja huolehtimalla maan kasvukunnosta voitaisiin maksimoida yhteiskunnassamme jo kiertävien ravinteiden käyttö.
– Nämä toimintamallit voidaan ottaa käyttöön ilman, että kukaan maksaa enempää tai luopuu mistään. Samalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä ja luodaan kestävämpää ruokaketjua, päästään lähemmäs ravinteiden kierrätystavoitteita sekä vähennetään ravinnehuuhtoumia pelloilta vesistöihin.
Kyllönen näkee toisena vaihtoehtona siirtymisen suuremmassa määrin luomukasvintuotantoon, jolloin emme olisi niin lannoiteriippuvaisia. Yhdistämällä nämä kaksi vaihtoehtoa kestävästi pääsisimme monelta osin lähellä omavaraisuutta.
RKP:n von Nandelstadh: kuluttajat tietoisiksi luomutuotteiden hyödyistä
Wilhelm von Nandelstadhin mielestä EU:n maatalouden tulisi kehittyä kestävämpään ja vihreämpään suuntaan seuraavalla CAP-kaudella. Tämä tarkoittaa panostuksia kestäviin tuotantomuotoihin, jotka edistävät biodiversiteettiä ja maaperän terveyttä. Maatalouspolitiikan olisi tuettava myös pieniä ja keskisuuria tiloja.
Nandelstadhin mukaan säätelyn yksinkertaistamisen ja ympäristötavoitteiden välille on löydettävä tasapaino. Lisäksi on tärkeää luoda sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja, jotta vastakkainasettelu ei edelleen voimistu.
– Luomutuotannon roolin tulisi olla entistä merkittävämpi Euroopassa, sillä se suojelee ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja kuluttajien terveyttä. Luomun edistäminen ja kuluttajien tietoisuuden lisääminen luomutuotteiden hyödyistä on tärkeää.
Omavaraisuuden ja kriisinkestävyyden parantamiseksi EU:n tulisi vähentää riippuvuuttaan tuontipanoksista kuten lannoitteiden raaka-aineista. Tämä voidaan saavuttaa edistämällä kiertotaloutta ja kestäviä lannoitusmenetelmiä sekä investoimalla tutkimukseen ja kehitykseen, joka keskittyy paikallisten ja uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön maataloudessa.
KD:n Pettersson: luomu selvästi kriisinkestävämpää
David Pettersson karsastaa EU-poliitikkojen holhousmentaliteettia ja unionin byrokratiaa. Hän haluaakin pitkällä aikavälillä päästä eroon tukijärjestelmästä.
– Antakaa meidän maanviljelijöiden huolehtia viljelystä ja antakaa meille vapaus ja vastuu, niin me myös kannamme sen.
Petterssonin mielestä luonnonmukaista maataloutta tarvitaan lisää. Sen lisäksi tavanomaisen ja luomutuotannon välisiä eroja on vähennettävä. Myös monipuolinen viljely, monokulttuurien vähentäminen ja paikalliset ratkaisut hyödyttävät sekä ympäristöä ja viljelijöitä.
Petterssonin mukaan EU:n omavaraisuutta on vahvistettava niin elintarvikkeiden kuin tuotantopanosten suhteen. Valmiustason nostamisessa tärkein keino on maaseudun elvyttäminen. Luomu on myös selvästi tavanomaista tuotantoa kriisinkestävämpää.
Teksti: Sinimaaria Kangas
Artikkeli on julkaistu Luomulehden numerossa 3/2024.