Ridgedale-Permaculture-keyline-ilmakuva

Richard Perkins: Monipuolisuus mahdollistaa kannattavan tilanpidon

Richard Perkinsin mukaan maanviljelyä on vietävä eteenpäin innovatiivisen, vakiintuneita käytäntöjä kaihtavan ajattelun avulla – hiilensidonta ja taloudellinen kannattavuus etusijalla.

Luomupäivillä 3.11.2020 puhunut Richard Perkins johtaa kokeellista, uudistavaan maatalouteen perustuvaa Ridgedale Permaculture –nimistä koulutustilaa. Tila on kymmenen hehtaarin kokoinen ja sijaitsee Keski-Ruotsin Värmlannissa.

Perkinsiltä kuultiin verkon välityksellä esitys Making Small Farms Work, jossa hän esitteli omaa tilakokonaisuuttaan ja kertoi samalla näkemyksiään pientilojen toimivuuden ja kannattavuuden parantamisesta.

Esitys keskittyi teemoihin, joita Perkins painottaa koulutustyössään aloittelevien viljelijöiden parissa. Hänen tarkoituksenaan on uudistaa maataloutta huolellisen suunnittelun, ekologisen regeneratiivisuuden, eli uudistavuuden sekä rohkean kokeilemisen avulla taloudellinen kannattavuus etusijalla.

Apuvälineitä suunnitteluun

Onnistunut tilakokonaisuuden suunnittelu ei Perkinsin mukaan lähde valmiiden mallien etsimisestä vaan oman tilan ympäristön ja resurssien tarkastelusta erilaisten suunnitteluvälineiden avulla. Näin voidaan luoda visio siitä, mitkä ovat toimivia ratkaisuja omalla tilalla.

Perkins painotti esityksessään esimerkiksi maan pinnanmuotojen tarkastelua omalla tilalla ja sen lähiympäristössä satellittikarttojen avulla. Oma tilakokonaisuus tulisi suunnitella maan pinnanmuotojen mukaan huomioiden veden liikkeet. Niitä voi muokata niin kutsutun keyline design –suunnittelutyökalun ja jankkuria muistuttavan syväkuohkeuttajan (keyline plow) avulla.

Laidunnus ja peltometsäkaistaleet puuvartisine hyötykasveineen on Ridgedalen tilalla sijoiteltu maan pinnanmuotojen ja keyline-suunnittelun mukaisesti onnistunein tuloksin – mukaillen luonnon omia polkuja niitä vastaan työskentelemättä.

Laidunnuksessa Perkins hyödyntää erityisesti Allan Savoryltä peräisin olevaa Holistic Management -laidunnusmenetelmää, jonka tavoitteena on tehokas hiilensidonta. Tähän päästään siirtämällä karjaa lohkolta toiselle päivittäin niin, että kasvustoa ei syödä liian lyhyeksi ja sillä on riittävästi aikaa elpyä syöttökertojen välissä.

Holistic Management -suunnittelumenetelmä antaa myös välineet viljelijän henkilökohtaisten arvojen, tarpeiden ja päämäärien määrittelemiseen. Näiden avulla voi löytää johdonmukaiset ratkaisut vaikeisiinkin tilanpitoon liittyviin kysymyksiin.

Ilmakuvassa näkyy maan pinnanmuotoja mukailevat puuistutukset, joiden välissä eläimet laiduntavat. Ridgedalessa on 1200 munivaa kanaa, 4500 broileria kaudessa, kymmenisen lehmää ja vaihteleva määrä kalkkunoita

Hiilensidontaa ja monimuotoisuuden lisäämistä

Ridgedalen tilalla ekologisesti uudistava viljely tarkoittaa juurimassojen kasvun maksimoimista ja ruokamultakerroksen kasvattamista laidunnuksen, peltometsäkaistojen ja kääntämättömiin penkkeihin perustuvan kauppapuutarhan avulla.

Myös monimuotoisuuden lisääminen on keskeinen osa uudistavaa maataloutta. Itse rakennettu lampi sekä parantaa tilan vesitaloutta että tarjoaa elinympäristön monille hyönteisille ja linnuille.

Tilalla on myös kuusimetsää, jonka monimuotoisuutta on lisätty osittaisin hakkuin, puuistutuksin ja nuorta kasvustoa ajoittain laiduntavien lihantuotantoon tarkoitettujen sikojen avulla. Pitkän aikavälin sijoituksena on tehty jalopuuistutuksia tilan teiden varsille.

Uudistava maatalous liittyy Perkinsin mukaan olennaisesti taloudelliseen kannattavuuteen ja tehokkaaseen tapaan tuottaa ruokaa luonnon omia prosesseja hyödyntäen.

Taloudellinen kannattavuus ja uuden kokeileminen

Luonnon omien resurssien viisaan hyödyntämisen lisäksi taloudellisen toimivuuden perusta on Perkinsin mukaan rohkeat mutta hyvin suunnitellut uudet kokeilut, joiden alkuinvestoinnit ovat pienet.

Perkinsin omalla tilalla rakennettiin esimerkiksi pienteurastamo ja -savustamo siipikarjan lihalle soveltamalla onnistuneesti suuria laitoksia varten kirjoitettuja säädöksiä. Tilalla teurastaminen vähentää kuljetusmatkat minimiin, ja savustus mahdollistaa arvon lisäämisen lopputuotteeseen. Oma kananmunapakkaamo rakennettiin käytettynä hankittuun, liikuteltavaan työmaakonttiin.

Esityksen kantava sanoma oli selvä. Pientiloilla luovat ja edulliset ratkaisut ovat mahdollisia, eikä vakiintuneisiin tapoihin tehdä asioita tule jumiutua. Perkinsin visiossa uudistava viljely ei siis liity vain ekologiaan ja resurssien viisaaseen hyödyntämiseen, vaan tarkoittaa erityisesti sitä, miten maataloutta – ja erityisesti pientiloja – viedään elinkeinona eteenpäin.

Vihanneksia tuotetaan pysyviin, kääntämättömiin penkkeihin perustuvassa kauppapuutarhassa. Penkit ovat kaikki samankokoisia, mikä mahdollistaa esimerkiksi harsojen ja hyönteisverkkojen yhtenäisen koon ja helpon siirtelyn.

“Myyminen on puolet työstä”

Richard Perkinsin mukaan ei riitä, että tuotanto on innovatiivista. Myymisen järjestäminen kannattavasti ja tehokkaasti on keskeinen osa viljelijän työtä.

Perkins puhui vahvasti suoramyynnin puolesta. Suoramyynti vahvistaa paikallista ruokaturvaa, sillä asiakkaat ovat lähellä tilaa ja se mahdollistaa erilaisten myyntimallien kokeilemisen.

Ridgedale Permaculture aloitti kumppanuusmaatilana, joka tarjosi viikoittaisia vihanneslaatikoita ja munakennoja. Broilerit myytiin etukäteen niin kutsuttujen “ridgedollarien” avulla – ihmiset ostivat etukäteen broileriseleteitä, joilla he loppukaudesta saivat lunastaa valmiita pakastettuja tuotteita aiemmin ostamansa määrän itse valitseminaan aikoina.

Nykyisin Perkins puhuu REKO-rinkien puolesta, joita he ovat itse perustaneet kotiseudullaan neljä. Perkinsin mukaan REKO tarjoaa asiakkaille kumppanuusmallia enemmän joustoa ja valinnanvaraa, mistä kuluttajat ovat myös valmiita maksamaan lisähintaa.

Kumppanuusmaatalouden olisi hänen mukaansa kehityttävä paremmin vastaamaan nykykuluttajien tarpeisiin.

Teksti: Annina Hillebrandt
Kuvat: Ridgedale Permaculture

Artikkeli on tuotettu osana KUMAKKA – Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanketta, jota toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Luomuliitto EU:n maaseuturahaston tuella.