Pakurikääpä on yleinen koivun lahottajasieni ja metsän tuholainen, joka lahottaa varttuneita lehtipuita ja aiheuttaa pakkashalkeamiin, oksanarpiin ja muihin vauriokohtiin mustia halkeilevia kasvaimia. Tällaiset puut eivät kelpaa metsäteollisuuden raaka-aineeksi, mutta ulkonevaa pakurikäävän aiheuttamaa kasvainta, eli pakuria, kerätään kosmetiikan, elintarvikkeiden sekä rohdosten raaka-aineeksi. Kerättävä pakuri on monivuotinen. Jos se leikataan puun rungosta irti, kasvattaa se uuden pakurin samaan kohtaan 4–10 vuodessa.

Pakuria voidaan myös kasvattaa. Tällöin pakurisieni istutetaan eli ympätään koivuihin. Yhteen koivuun istutetaan yleensä 3–4 kasvatusymppiä, ja ne tuottavat kerättävää pakuria ensimmäisen kerran noin 6–8 vuoden kuluttua. Eli kasvatus ja keruu tapahtuvat kustannustehokkaasti yhtenäiseltä ja tietyltä alueelta.

Pakuri kasvaa hitaasti, ja lisääntyneen kysynnän vuoksi yhä useampi metsänomistaja on kiinnostunut sen viljelystä osana metsänhoitoa. Kasvatusymppejä onkin jo saatavilla useilta eri toimittajilta.

Pakurin keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, vaan keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Pakuria voidaan kerätä myös luomusertifioiduilta alueilta tai kasvattaa luomuna, mutta se edellyttää alueiden sekä myyntitoiminnan kuulumista luomuvalvontaan.

Lisätietoa luomukeruualueiden sertifioinnista ja sienten viljelystä löytyy Ruokaviraston ohjeesta ”Yleiset ohjeet ja kasvintuotannon ehdot”, joka löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Jaana Elo
Elintarvikeasiantuntija
Luomuliitto
jaana.elo@luomuliitto.fi
044 222 0879