Laidunnus hyvin sulavalla ja lyhytkortisella alkukesän nurmella alentaa lehmän metaanipäästöjä jopa kymmeniä prosentteja. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, ja laidunruohon laadulla on merkitystä sille, kuinka paljon päästöjä lopulta syntyy.
Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkija Rebecca Danielsson kertoi laiduntamisen vaikutuksesta metaanipäästöjen vähentämiseksi lehmillä Uppsalan luomututkimus- ja kehityspäivillä (FoU-dagar)
Metaani on ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasuista toiseksi merkittävin heti hiilidioksidin jälkeen. Lehmien tuottaman metaanin määrään vaikuttaa moni asia, kuten vaikkapa syödyn rehun määrä. Mitä enemmän rehua syödään, sitä enemmän metaania tuotetaan. Eri eläinten välillä esiintyy lisäksi suurta vaihtelua, sillä sekä geeniperimä että pötsimikrobiston koostumus vaikuttaa päästömääriin.
Rehun määrän lisäksi vaikutusta on myös sillä, millaista rehua eläimet syövät. Erityisesti yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa rehun tärkkelyspitoisuudella on todettu olevan metaanintuotantoa ehkäisevä vaikutus. Pohjoismaisissa tutkimuksissa vastaavia tuloksia ei kuitenkaan ole saatu. Tämä voi johtua siitä, että Pohjoismaissa käytettyjen karkearehujen sulavuus on erittäin korkea.
Nautojen metaanipäästöjä tutkitaan ahkerasti
Laiduntavien lehmien metaanipäästöjä on tutkittu eri maissa. Ruotsin Uumajassa vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa lehmien laiduntaessa osa-aikaisesti eli viidesosan vuorokaudesta, metaanintuotanto laski noin 28 prosenttia. Tanskalaisessa tutkimuksessa lehmiä laidunnettiin niin ikään osa-aikaisesti ja metaanipäästöt alenivat touko-kesäkuussa noin 10–20 prosenttia sisäruokintakauteen verrattuna.
Hollantilaisessa tutkimuksessa metaanipitoisuus aleni kaikista eniten lehmien laiduntaessa kokoaikaisesti. Pienimmät päästöt syntyivät alkukesästä ja laidunruohon ollessa lyhyttä.
Laidunajalla ja nurmen sulavuudella suuri merkitys
Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että metaanipitoisuuden lasku on vuositasolla noin kuusi prosenttia silloin, kun lehmä saa rehunsa ainoastaan laitumelta, ja noin kolme prosenttia, kun laidunnus on osa-aikaista.
Metaanipäästöjen mittaustuloksista nähdään, että välittömästi lisäruokinnan alettua päästökäyrä lähtee nousuun. Voiko laiduntaessa mitatut alhaisemmat metaanipäästöt johtua siitä, ettei eläin laiduntaessaan syö kerralla yhtä suurta määrää karkearehua?
Laitumella kasvavilla kasveilla on myös vaikutusta metaanipäästöihin. Joidenkin kasvien bioaktiivisilla yhdisteillä on todettu olevan merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon metaania erittyy. Metaanintuotantoa hillitsevä vaikutus näyttää liittyvän kasvien sisältämiin tanniineihin ja saponiineihin.
Laiduntamisen vaikutuksesta metaanipäästöihin tarvitaan vielä lisää tutkimustuloksia. Sitä, mitkä laidunseokset esimerkiksi ovat eläimille maistuvia ja samalla metaanipäästöjä alentavia, ei vielä tiedetä. Monilla tiloilla eläimet lasketaan laitumelle vain, koska on pakko. Sisäruokinta pidetään laidunkaudella samanlaisena kuin talvellakin, ja laidun tarkoittaa lähinnä vain sitä, että maassa kasvaa jotakin vihreää.
Teksti: Katarina Rehnström
Kuva: Noora Mantere
Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.
Artikkeli on julkaistu alunperin Luomulehden numerossa 6/2024.
