Maatalouden ympäristötyö näkyy Huljalan Tupalassa virtavesien, perinnebiotooppien sekä metsän hoidossa. Tilan mailla on monenlaisia uhanalaisia elinympäristöjä, kuten kosteita ja kuvia lehtoja.
Hämeenkoskelaiset Mika ja Laura Hämäläinen vaihtoivat tavanomaisen maitotalouden luomuun ja kyytönlihaan, siirtymä toteutettiin vaiheittain vuosina 2007–2010. Monen projektin ja oman kiinnostuksen kautta on syntynyt kokonaisuus, jossa ympäröivä luonto on vuorovaikutuksessa kannattavan tuotannon kanssa.
Tilan noin 60 kyyttöä laiduntavat perinnebiotoopeilla, metsälaitumilla. Peltoa on 115 hehtaaria ja niillä gluteeniton viljelykierto. Nautojen talvirehun, eli kuivaheinän ja säilörehun, lisäksi viljelyssä on syysrypsiä, hernettä, härkäpapua, öljyhamppua ja tattaria. Iso kasvimaa on avoinna itsepoimijoille.
Tila on ollut Mikan suvulla 1700-luvulta lähtien. Perinnemaisemaa halkoo Teuronjokeen laskeva puro, Kumianoja, jonka yläjuoksulla on laajoja peltoalueita. Puron varrella Hämäläisillä on noin 8,5 hehtaaria maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua perinnebiotooppia. Laidunnetusta metsästä noin puolet, eli 35 hehtaaria, on paikallisesti arvokkaita kohteita.
– Menemme silti Excel-taulukko edellä, eli tuotannon on oltava kannattavaa, Laura sanoo.
Suorat mutkiksi
Hämäläiset ovat olleet mukana monessa projektissa, joista Kumianojan ennallistaminen on ollut yksi. Puron kunnostus vuonna 2018 oli osa Suomen ympäristökeskuksen KURVI-hanketta, ja se kuului hallitusohjelman vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa edistäviin kärkihankkeisiin. Tänä päivänä purojen ennallistamiseen yksityismailla voi saada tukea Helmi-ohjelman kautta.
– Tämä oli ensimmäinen maatalousympäristössä tehty puron ennallistamisprojekti, Mika kertoo.
Mutkittelevalle purolle oli 1980-luvulla kaivettu suora pääuoma. Hieno maalaji on altis eroosiolle, ja virta söi ulkokurveista peltomaata. Uoman suoristaminen poisti eroosio-ongelman noin kymmeneksi vuodeksi, mutta mahdollisti ajan myötä toisaalle kehittyvän, nopeammasta virtauksesta johtuvan eroosion, joka oli tärkein syy ennallistamisprojektiin.
Päätavoitteina oli lisätä vesistön ja ympäristön monimuotoisuutta ja hillitä virtaamaa, mutta ennallistamisessa huomioitiin myös maatalous ja laiduntavat eläimet. Laaksossa pääsee edelleen liikkumaan koneella, ja traktorille ja eläimille on reittejä puron yli. Paikoin naudat pääsevät juomaan purosta.
Rakennustyöt tehtiin talvella maan ollessa jäässä. Mutkien ulkoreunoja vahvistettiin läheisen Päijännetunnelin rakentamisesta syntyneellä louheella ja puutavaralla – 150 peräkärryllistä louhetta, muistelee Mika, joka yhdessä paikallisen urakoitsijan kanssa toteutti työn.
Alkuperäisiä mutkittelevia uomia ei oltu 1980-luvun suoristuksessa täytetty, niihin tuli edelleen tulvan aikaan vesi, joten ennallistamisessa vettä voitiin ohjata niihin takaisin. Veden virtaamaa hidastettiin tai estettiin rakentamalla yhdeksän erityyppistä patoa. Virtaama hidastui mutkien tultua käyttöön eli alamäen loivennuttua. Suorasta uomasta osa jätettiin seisovan veden altaiksi. Myös tulvaniitty ennallistui.
– Tavoitteena oli saada puroon erilaisia vesiympäristöjä, Mika summaa.
Seurannassa on havaittu veden virtaaman hidastuneen ja kunnostuksessa tehtyjen toimenpiteiden vähentäneen eroosiota. Taimenetkin lisääntyivät uusien kutu- ja suojapaikkojen myötä.
Talousmetsä + perinnebiotooppi + liito-oravat
Laura ja Mika ovat edistäneet myös metsien monimuotoisuutta eri keinoin. Puron vartta kävellessä näkee rinteessä kohdan, jossa puustoa on poistettu ja näin tehty elintilaa kuivassa ja valoisassa viihtyville lajeille. Tehostettu pienpetopyynti taas on vähentänyt supikoirien määrää, ja sekä metsoilla että teerillä on taas havaittu poikueita.
Alueella ruokailee liito-orava, ja puron varren kuusikko on mukana Liito-orava-LIFEssa, jonka tavoitteena on saada parempi käsitys siitä, miten liito-oravan elinolosuhteet voidaan turvata esimerkiksi metsätaloudessa.
– Käytännössä liito-oravaa on suojeltu sulkemalla liito-oravakohteita hakkuitten ulkopuolelle. Pykälien puolesta puiden kaataminen olisi mahdollista, jos se parantaa liito-oravien olosuhteita. Tällaisia lupia ei kuitenkaan ole uskallettu antaa, Mika sanoo.
Liito-orava tarvitsee tuuheita kuusia, sopivia pesäkolopuita sekä lehtipuita ravinnoksi. Hankkeen myötä Hämäläiset saivat luvan harventaa noin kolmanneksen puustosta, jotta kuusien tuuheus säilyisi ja lehtipuille tulisi tilaa.
Alueen havupuiden riesana ovat juurikäävät, jotka aiheuttavat tyvilahoa.
– Olen kairannut poistettavat puut ja sen perusteella päättänyt, mitkä lähtevät sahalle tai minkälainen pökkelö jätetään pystyyn. Pystyyn jätetyistä pökkelöistä on poistettu kuorta, jotta ne eivät olisi niin houkuttelevia kirjanpainajalle, Mika kertoo.
Kuoriminen päästää puun kuivumaan, jolloin siinä ei ole kirjanpainajan tarvitsemaa kosteaa kuorenalusta. Pystylahopuut tarjoavat elinympäristön esimerkiksi lahottajasienille ja hyönteisille.
Uniikki tilakokonaisuus on herättänyt paljon kiinnostusta, ja yhteistyötä tehdään niin tutkijoiden kuin oppilaitosten kanssa. Isäntäväelle luomutuotanto ja perinnebiotoopit lisäävät ammatillista mielenkiintoa.
– Saamme agronomeina haastaa itsemme täysillä, Laura sanoo.
Helmi-yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät osoitteesta ym.fi/helmi.
Artikkeli on julkaistu alunperin Luomulehdessä 4/2024.
