Meillä ja maailmalla avomaan vihannestuotannossa yleistyy kääntämättömien penkkien menetelmä. Suomessa menetelmää on sovellettu ammattiviljelyyn muun muassa helsinkiläisellä luomukauppapuutarhalla.
Kääntämättömien penkkien menetelmä (no-dig) on eri asia kuin pysyvät penkit. Pysyvissä penkeissä maata kevytmuokataan esimerkiksi sarvitraktorin avulla, kun taas kääntämättömiä penkkejä ei muokata mitenkään rikkojen pintaharausta lukuun ottamatta.
Kääntämättömät penkit perustetaan lisäämällä maahan 15–30 sentin kerros vähäravinteista kompostia, kuten viljelymultaa. Sen alle tai sekaan on lisätty karjanlantaa, kanankakkarakeita tai muuta orgaanista lannoitetta. Penkkejä ylläpidetään lisäämällä ohut kerros kompostia ja orgaanista lannoitetta joka tai joka toinen vuosi.
Penkit ovat useimmiten 0,75 metriä leveitä ja 10 metriä pitkiä. Penkkikoko on yleistynyt, koska menetelmää varten on kehitetty joukko siihen sopivia työkaluja, kuten 0,75 metriä leveä kompostin tasoitukseen ja istutusvälien merkkaukseen suunniteltu harava. Kyseisen penkkileveyden yllä on myös ergonomista työskennellä. Kymmenen metrin pituus myös jaksottaa työtä mukaviin paloihin. Penkkien väliset käytävät ovat yleensä 30–50 senttimetriä leveitä.
Maanparannusta, rikattomuutta ja taloudellista tehokkuutta
Menetelmän perusajatuksena on maan rakenteen parantuminen vuosi vuodelta. Muokkaamattomuus ja aktiivinen kompostin lisääminen aktivoivat maaperän pieneliötoimintaa ja mahdollistavat erityisesti sienirihmastojen laajan kasvun. Mahdolliset tiivistymät penkkien alla alkavat vähitellen murustua. Rankkasateet imeytyvät helpommin maahan, ja vettä myös pidättyy tehokkaammin kuivien kausien yli. Luomuviljelijälle on itsestään selvää, miten maan parantunut rakenne ja aktiivinen pieneliötoiminta myös tehostavat maan ravinnetaloutta.
Toinen keskeinen syy käyttää kääntämättömien penkkien menetelmää on mahdollisuus saada rikkakasvit täyteen hallintaan. Koska maata ei muokata, on muutaman vuoden aktiivisen käsi- ja työntöharauksen myötä mahdollista saada pintamaan siemenpankki kutakuinkin tyhjäksi. Myös monivuotiset, juurista lisääntyvät rikat saadaan vähitellen näännytettyä, koska ne harataan aina ennen kompensaatiopistettään, eli ennen kuin lehtipinta-ala pääsee niin suureksi, että ravinteita alkaa siirtymään juuriston kasvuun. Näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan päästä ilman tarkkaa ja systemaattista jokaviikkoista harauskierrosta.
Samasta penkistä voi saada yhdessä kasvukaudessa kaksi satoa, mikä maksimoi pieneltä alalta saadut tuotot. Alkukaudesta voidaan esimerkiksi suorakylvää retiisiä, jonka korjuun jälkeen tilalle istutetaan toisaalla esikasvatetut salaatintaimet. Välissä penkki vain tasoitetaan haravalla ja salaatin istutuskohdat merkataan. Mikäli penkkiin ei kyseisenä vuonna ole lisätty kompostia tai lannoitetta, voi istutusreikään lisätä esimerkiksi kanankakkarakeita täsmälannoituksena.
Menetelmä perustuu siis tehokkaaseen käsityöhön. Yksi täysipäiväisesti työskentelevä henkilö pystyy hoitamaan sadan penkin kokonaisuutta, kun rikkatilanne on yllä kuvatulla tavalla hallinnassa. Koneistuksen tarpeettomuus on yksi menetelmän eduista, koska koneet ovat merkittävä investointi ja ne aiheuttavat usein myös päänvaivaa, ajanhukkaa ja kuluja vikojen ja huoltotarpeiden myötä.
Menetelmän edut ja haasteet ammattiviljelyssä
Menetelmä on ollut käytössä helsinkiläisellä luomukauppapuutarhalla (ennen Stadin puutarhuri, nykyisin Herttoniemen Oma Pelto) kasvukaudesta 2020.
Sata kappaletta penkkejä perustettiin nurmialueelle, jonka maa oli hyvin tiivistynyttä. Kahtena ensimmäisenä kasvukautena porkkanoiden kärki taipui tämän takia sivusuuntaan. Nyt neljäntenä kasvukautena vastaavaa ongelmaa ei enää ole. Lapiotestissä maa näyttää kuohkeutuneen lapion mittaa syvemmälle.
Rikkatilanteesta ei oltu täysin huolehdittu menetelmään siirtymisen ensimmäisinä vuosina, minkä seurauksena kasvukautena 2022 penkeissä kasvoi valtoimenaan siemenrikkoja, monivuotista valkoapilaa sekä polvenkorkuista juolavehnää. Viime keväänä valkoapilat kaivettiin juurineen ylös. Penkit harattiin käsiharoin ja käytävät työntöharalla kerran viikossa koko kasvukauden ajan, mikä tyhjensi siemenpankkia tehokkaasti ja esti juolien kasvun yli kompensaatiopisteensä. Jokaviikkoisen harauksen ansiosta elokuussa sadan penkin rikattomana pitämiseen kului noin 6–8 henkilötyötuntia viikossa.
Eduistaan huolimatta kääntämättömien penkkien menetelmässä on toki omat haasteensa. Yksi niistä on turvallisen viljelykierron järjestäminen. Koska penkit ovat vieri vieressä, riittävä viljelykierron turvaväli risti- ja sarjakukkaisille on vaikea järjestää. Jos esimerkiksi porkkanakärpänen tai möhöjuuri pääsee pesiytymään penkkeihin, on ongelmaa hyvin vaikea enää hoitaa. Yksi ratkaisuvaihtoehto olisi sijoittaa erillisiä penkkiryhmiä riittävän kauas toisistaan siten, että turvallista viljelykiertoa voidaan toteuttaa.
Kääntämättömien penkkien perustamiskustannukset voivat olla merkittävät, koska penkinrakennuskompostia tarvitaan aluksi paljon. Maailmalla kääntämättömien penkkien menetelmään liittyy trendi käyttää jopa ilmaiseksi saatavilla olevaa yhdyskunta- tai puutarhajätekompostia. Näiden laadusta ja turvallisuudesta ei tosin useinkaan ole varmuutta. Luomusertifioidussa viljelyssä luomukasvintuotannon ehdot määrittelevät, minkälaista kompostia on luvallista käyttää. Herttoniemen Omalla Pellolla on käytetty Kekkilän luomuun soveltuvaa viljelymultaa sekä kanankakkaa.
Herttoniemen Omalla Pellolla todettiin luomutarkastuksen yhteydessä luomukasvintuotannon ehtojen mukaisen viljelykierron ja maan kasvukunnosta huolehtimisen toteutuvan aktiivisella kompostin lisäämisellä sekä viljelemällä monipuolisesti erilaisia vihanneksia. Menetelmää voisi kuitenkin vielä monipuolistaa ja kompostiriippuvuutta vähentää integroimalla siihen viherlannoituskasvustoja.
Teksti ja kuvat: Anniina Hillebrandt
Kirjoittaja on toiminut Herttoniemen Oman Pellon viljelijänä 2022–2023.