Luomuliiton syyskokous otti kantaa hallinnollisten esteiden purkamiseksi luomun tieltä. Selkeimmät muutosehdotukset löytyvät luomukorvausehtojen myyntikasvivaatimuksesta ja luomutarkastusmaksuista. Syyskokous kokoontui valtakunnallisilla Luomupäivillä Mikkelissä 2.11.2023.
Tapahtuman avannut maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah kertoi puheenvuorossaan, että hallitus on sitoutunut kansallisen Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanoon, vaikkei luomua hallitusohjelmassa mainitakaan. Maa- ja metsätalousministeriön laatimassa luomuohjelmassa mm. kirjataan kasvutavoitteet sekä luomuviljelylle pinta-alalle että luomun markkinaosuudelle.
Aiemmin samalla viikolla ministeri esitti huolensa luomutuotannon tämänhetkisestä tilanteesta Suomessa. Essayahin mukaan on tarpeen tutkia, millaisia joustoja luomuun liittyvään lainsäädäntöön voidaan tehdä, ja varmistettava, että eri säädökset eivät ole tavoitteiltaan ristiriidassa.
Luomuliiton syyskokous huomauttaa kannanotossaan, että moni luomutuotantoa jarruttava säädös ja tulkinta on laadittu kansallisesti ja tarkastelu olisi helpointa aloittaa niistä.
– Muutosten hakeminen EU-lainsäädäntöön ei ole nopein tai tehokkain reitti, muistuttaa Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri.
Myyntikasvivaatimus ja tarkastusmaksut monelle tilalle viimeinen niitti
Esimerkkinä syyskokous antaa luomukorvausehtojen myyntikasvivaatimuksen, jonka tulkinnan kiristyminen on johtanut vaikeuksiin monilla tiloilla. Aiemmasta CAP-kaudesta poiketen luomukasvinviljelytiloilta vaaditaan nyt ns. myyntikasvien viljelyä 30 prosentilla pinta-alasta joka vuosi. Aiemmalla kaudella riitti 30 prosentin keskiarvo viisivuotiskaudella.
– Tulkinnan muutos on johtanut tilanteeseen, jossa luomutuottaja ei voi reagoida markkinatilanteeseen omassa tuotannossaan. Tämä on ristiriitaista, kun samalla puhutaan paljon siitä, että nimenomaan markkinoiden pitäisi määrittää luomutuotannon määrän Suomessa. Juuri nyt luomuviljan tuottajahinta on alhainen, mutta myyntikasvivaatimuksen vuoksi sitä on pakko tuottaa markkinoille, jotka eivät vedä, kommentoi Luomuliiton puheenjohtaja Janne Rauhansuu.
Toinen, erityisesti pieniä luomutuottajia kuormittava muutos on uudelleen määritellyt luomutarkastusmaksut. Vaikeuksiin ovat joutuneet monipuoliset pientilat, kuten vihannes- ja marjatilat, mehiläistarhurit sekä suoraan kuluttajille lihajalosteita valmistavat luomutilat. Heidän tapauksessaan luomutarkastusmaksut ovat nousseet entisestään ja niiden suhteellinen merkitys on suurin. Moni pientila ja mehiläistarhaaja onkin tänä vuonna irtautunut luomuvalvonnasta.
– Tilanne on epäreilu ja hyvin ristiriitainen. Nämä ovat juuri niitä tiloja, jotka tuottavat luomutuotteita markkinoille. Esimerkiksi kotimaisten luomuvihannesten ja luomulihan saatavuutta on haluttu parantaa jo pitkään, huomauttaa Rauhansuu.
Maa- ja metsätalousministeriön luomuohjelman kasvutavoitteet ja hallinnon itse laatimat tukiehdot ovat ristiriidassa keskenään, syyskokous totesi kannanotossaan. Esimerkiksi tukiehtoihin pystytään kyllä tekemään muutoksia, mikäli tahtoa löytyy. Jos hallitus todella on sitoutunut ohjelman tavoitteisiin ja toimeenpanoon, on löydettävä keinoja ja mahdollisuuksia luomun kehityssuunnan muuttamiseksi.
