Viljelykierto uusien tuotantosääntöjen mukaisiksi

Viljelykierron vähimmäisvaatimukset ovat osin muuttuneet peltokasvien viljelyssä. Ne perustuvat vuonna 2018 valmistuneeseen EU:n luomuasetukseen ja löytyvät Ruokaviraston ohjeesta ”Luomukasvintuotanto”. Peltokasvien viljelyllä tarkoitetaan viljelyaloja, joilla vuorottelevat maata muokkaamalla uudistettavat nurmet ja yksi- tai kaksivuotiset kasvilajit.

Viljakasvien, ölykasvien, perunan ja yksivuotisten erikoiskasvien ja puutarhakasvien kasvinvuorotussäännöt ovat ennallaan. Viljoja voi kasvattaa samalla lohkolla korkeintaan kolmena vuonna peräkkäin. Perunaa, palkoviljoja, öljykasveja ja saman kasvisuvun yksivuotisia kasveja voi kasvattaa korkeintaan kahtena vuonna peräkkäin. Kahden vuoden enimmäisaika ei koske itsekylväytyviä kasveja. Näitä ovat maa-artisokka ja kumina.

Tuotantosäännöissä on palkokasvien viljelyn vähimmäisvaatimus. Palkokasvivuosia tulee olla vähintään 30 prosenttia jokaisella kasvulohkolla viljelykierron vuosien määrästä. Palkokasvien osuuden laskentatapa muuttuu. Satokasvin aluskasvina viljeltävä palkokasvi lasketaan kokonaiseksi palkokasvivuodeksi.

Uutta aikaisempaan verrattuna on se, että kasvulohkon viljelykierrossa on oltava vähintään yksi suurimman osan kasvukautta kasvava maan viljavuutta ylläpitävä kasvusto pääkasvina. Kaikkiaan viljavuutta ylläpitäviä kasvustoja on oltava viljelykierrossa vähintään 50 prosentilla viljelykierron vuosista. Näitä kasvustoja kutsutaan ohjeessa lyhyesti viljavuuskasvustoiksi.

Viljelykierron pituus määräytyy tilalle sopivan kasvilajivalikoiman mukaan. Samalla viljelmällä voi olla useita erilaisia viljelykiertoja.

Tuotantosäännöt kuvaavat vain minimitason. Viljelijän tulee toteuttaa kasvinvuorotus kunkin viljelylohkon kasvukunnon parantamisen, kasvitautipaineen, rikkakasvipaineen ja kasvivalintojen vaatimusten mukaisesti parhaalla tavalla.

Palkokasvikasvustoja kolmannes

Kun viljellään viljakasveja ja palkoviljoja seoskasvustoina, peräkkäisyyttä tarkastellaan seoksen pääkomponentin mukaan. Pääkomponentti on kasvilaji, jonka siementä on kylvetyn siemenmäärän painosta yli puolet. Jos seoskasvusto on monilajinen, eikä yhdenkään kasvin kylvösiemenen paino ylitä 50 prosenttia, sekakasvustoa ei lasketa peräkkäisyyslaskennassa ollenkaan.

Palkokasvivuosiksi luetaan kasvustot, joissa kasvaa hernekasvien heimoon kuuluvia lajeja joko puhdaskasvustoina tai seoksina.

Viljojen ja palkoviljojen seoskasvusto luetaan palkokasvivuodeksi, kun suurisiemenisen palkokasvin paino on vähintään 50 prosenttia kylvetystä siemenmäärästä. Suurisiemenisiä ovat herne, härkäpapu ja virnat.

Palkokasvien viljelyn vaatimus toteutuu nurmissa, kun pienisiemenisten palkokasvien osuus on kylvösiemenmäärästä vähintään 15 prosenttia tai siementä kylvetään vähintään kolme kiloa hehtaarille. Nurmiseoksina viljeltäviä palkokasveja ovat esimerksiksi sinimailanen ja apilat.

Viljavuuskasvustoja puolet

Viljavuuskasvustojen yhteinen nimittäjä on, että niiden tarkoituksena on ylläpitää viljelymaan ravinnevaroja, hyvää mururakennetta ja ennaltaehkäistä kasvitautien leviämistä. Viljavuuskasvustoja ovat kokonaan maahan muokattavat viherlannoituskasvustot, yksivuotiset tai monivuotiset nurmet, satokasvin kanssa kasvavat aluskasvit ja ennen kylvöä tai istutusta kasvatettavat tai sadonkorjuun jälkeen kasvatettavat kerääjäkasvit.

Avomaanvihannesten viljelykierrossa maahan runsaasti satojätettä jättävä viljelykasvikin voi olla viljavuuskasvusto. Tällaisia ovat esimerkiksi ruusukaali ja keräkaali.

Esimerkkejä palkokasvivuosien ja viljavuuskasvivuosien laskemisesta

Viisivuotinen viljanviljelykierto