Keväät ovat muuttuneet Suomessa hyvin erilaisiksi säiden puolesta. Lisäksi kevättalven sääolosuhteet vaikuttavat paljon siihen, miten märkää tai kuivaa meillä on keväällä, mikä on roudan tilanne ja niin edelleen. Ei ole siis yhtä oikeaa tapaa sanoa, mikä on oikea kylvöaika.
Kuivana keväänä voi kylvää maahan, vaikka lämpötilat eivät olisikaan korkeat ja maa lämmennyt kunnolla. Märkänä keväänä taas kannattaa kylvää vasta, kun pelto on riittävän kuivaa. Riittävän kuivuuden saa helposti selville kaivamalla maata lapiolla ja tunnustelemalla sitä. Kynnetty pelto voi olla pellon pinnalta kuivaa, mutta syvemmältä maa voi olla hyvinkin märkää. Liian märkään maahan toimenpiteitä tehdessä on olemassa suuri tiivistymisen riski. Lisäksi kylmässä ja märässä maassa siemenet saattavat myös mädäntyä.
Multamailla kevätkyntö tai muu muokkaus nopeuttaa maan lämpenemistä ja kuivumista. Tämä pystytään suorittamaan aikaisessa vaiheessa, jos edellisen vuoden kerääjäkasvina on ollut esimerkiksi raiheinää. Raiheinä tuo juuristollaan kantavuutta peltoon, ja alkaessaan yhteyttämään se myös haihduttaa kosteutta maasta, jolloin pelto kuivuu nopeammin.
Seuraa lämpötilojen lisäksi rikkoja
Maan kosteuden ja lämpötilan lisäksi tulee huomioida sääennusteet ja arvioida, minkälainen vaikutus niillä on kasvustojen kehittymiseen. Kylmä ja kostea sää aiheuttaa riskejä, kun taas lämmin ilma luo kiihtyvää kasvua.
Maan lämpötilaa voi mitata kylvösyvyydestä erilaisilla mittareilla ja saada näin varmistettua kasvit, joita kylvetään. Viljat tarvitsevat 4–5 astetta, ja kauran voi kylvää jopa tätä kylmempään. Herneelle ja härkäpavulle optimi olisi kuusi astetta tai lämpöisempi. Rypsi ja muut öljykasvit tarvitsevat huomattavasti enemmän lämpöä, 10 astetta.
Kevään lämpötilan kehitys vaikuttaa merkittävästi itämiseen ja orastumiseen. Mitä paremmin maa lämpenee yli edellä mainittujen asteiden, sitä parempi on kasvien kasvu. Jos lämpötilat eivät nouse, hidastuu kasvien kasvu entisestään.
Kylvöajankohtaa miettiessä kannattaa myös seurata ympäristöä, eli miten esimerkiksi rikkakasvit lähtevät kasvuun. Kun rikkakasvien siemenet alkavat itämään, ovat pellon lämpötila ja olosuhteet yleensä muuttuneet niin, että peltoa voi muokata. Suosittelen kuitenkin lapion käyttämistä asian varmistamiseksi.
Muokkaukset vaikuttavat kuivumiseen
Multamailla ja hikevillä hietamailla kevätkyntö tai muu muokkaus nopeuttaa maan lämpenemistä ja kuivumista. Tämä pystytään suorittamaan aikaisessa vaiheessa, jos edellisen vuoden kerääjäkasvina on ollut esimerkiksi raiheinää. Raiheinä tuo juuristollaan kantavuutta peltoon, ja alkaessaan yhteyttämään se myös haihduttaa kosteutta maasta, jolloin pelto kuivuu nopeammin.
Kynnetyillä mailla tasausäestys on hyvä keino vähentää peltojen liiallista kuivumista, mutta liian märkää maata ei kannata käsitellä edes tasausäkeellä. Samalla sillä voidaan tehdä ensimmäinen rikkakasvien idätys, jos olosuhteet ovat otolliset rikkakasvien itämiselle.
Osa keväistä ollut erittäin lämpöisiä ja kuivia, jolloin on mahdollista torjua monivuotisia rikkakasveja, kuten juolavehnää. Samalla maata monesti kuivatetaan liikaa. Sama toistuu liiallisissa äestyksissä, joita luomussa tehdään monesti yksivuotisten rikkakasvien takia. Liian syvään tehty äestys kuivattaa maata ja aiheuttaa itämisen hidastumista sekä epätasaisuutta orastumisessa. Äestys tulisi aina tehdä siihen syvyyteen, johon myös kylvö tehdään. Näin varmistetaan tasainen kosteus maassa sekä tasainen itäminen.
Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, joten tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää tarkkailla ja tuntea omien peltojen kasvukunto maan rakenteen ja vesitalouden osalta.
Erkki Vihonen
kasvintuotannon asiantuntija
040 9360 377
neuvonta@luomuliitto.fi